lauantai 5. heinäkuuta 2014

Lentopelkoinen Kiki ja valkokauluksinen Chi

Jotain Suomen kesästä ja omista kesätyökiireistäni kertoo se, että tätä pukukuvausta varten on odotettu kaunista ja kiireetöntä auringonlaskua nyt kolme viikkoa. Sillä päätin tehdä historiaa ja paitsi kuvata cosplayni, myös suunnitella ko. kuvausta. Vau.

Vietän siis kesääni Savossa 12-tuntisia työpäiviä rinkelitehtaalla paiskien ja poikaystävän porukoiden luona 4-tuntisia yöunia ja 3-tuntisia päikkäreitä nukkuen. Nämä appivanhemmat asuvat siis sillä lailla maalla, että naapuriin on kilometri, mutta kauppaan vain kolme. On pihasaunaa ja maitolaituria ja vanhaa AIV-tornia ja sitten on navetta, jonka kattoa olen katsellut cosplaysilmällä koko kesän. Kattokaa nyt miten hieno ja miten hyvin Ghiblin Kikille sopis moinen katolla hengailu!

Vannon, että se auringonlasku on tuolla navetan takana oikealla.

Eipä siinä, ilta näytti viimein sopivalta, joten ei muuta kuin cossi päälle ja meikit naamaan ja tikkaille. Missä muistin, että olen vähän korkeanpaikankammoinen. Tuo katto on myös aika vanha ja todennäköisesti laho. Ja tikkaiden katolla oleva osuus heilui ehkä puolentoista naulan varassa. Että eipä sittenkään mitään.

Välispiikki! Esittelen puvun osia. Kiki tehtiin parissa illassa Desuconiin, ja jälki on sen mukaista. En edes silittänyt >:D Vähän hävettää, mutta onneksi Morris peittää söpöydellään ja (irto)karvoituksellaan kaiken muutenkin. Olisiko muuten ideaa, millaisilla kaavoilla mekko olisi pitänyt toteuttaa? Koska lähdekuvissa ei näy ylimääräisiä saumoja, tein mekon kahdesta palasta, joita levensin kovin. Helmaan tuli hulmua, mutta se on kaikki käytännössä sivuilla.

En sentään lopullisesti lannistunut pelkuruudestani, vaan rohkeasti vaelsin pitkin mittavaa iltakosteaa pihanurmea kengänpäälliseni pilaten. Jes. Hetken aikaa harkitsimme (poikaystävä siis kuvasi, hörr) jo pellon toiselle laidalle rämpimistä, missä se odotettu auringonlasku värjäsi koivunrunkoja kultaiseksi. Niinkin runollisessa hetkessä en unohtanut sisäistä vätystäni, vaan huomasin, että pihasaunan nurkaltakin tuon näyn varmaan saisi kuvaan.

Ilmeeni kun uskalsin kiivetä ko. kaiteelle.

Välispiikki #2! Kivasti lähti päällyskankaat vanumaan märällä nurtsilla köpöttelyn jälkeen. Se nyt varmaan oli kuitenkin väistämätöntä, mut onks kaikkien muidenkin cosplaykengät pohjasta tollaset? En puhu nyt kissankarvasta tai muusta töhkästä vaan ihan siitä, että kuuluisko noi pohjat siistiä vielä jotenkin kangaspäällysteen liimailun jälkeen. Miten edes?

Kuvasimme myös melko kiusallisia kuvia samaisen pellon laidalla hyttysarmeijan kiusatessa niin mallia kuin kuvaajaa (kunnon pikacosplaytyylille uskollisena minulla ei tietenkään ollut edes sitä proppiluutaa, jolla olisin voinut suojella perhettäni), kunnes päätin kokonaan hylätä edes etäisesti ghiblimäisten maisemien etsimisen. Maalaisidyllistä huolimatta ylipäätään kuvauksellisista paikoista tuntui olevan pulaa, joten maitolaituriansa kutsui.

Oho, melko haaleita mun filtterit näköjään. Ja poset myös, on vissii jotain hurjan jännää tuolla ylävasemmalla.

Viimeinen väliasia! Tässäpä kivasti rusetti avattuna nurja puoli ylös, niin näkyy miten se on tehty. Myöhemmin tuli mieleen, että oishan ton varsinaisen rusettitötterön voinu myös tikata lenkiksi, niin ei sitten olis ees mitään nurjaa puolta. Oh well. Pysyi päässä ihan omalla nauhallaan, jonka sidoin niskaan polkan alle. Sisällä pari kerrosta sanomalehtipaperia.

Lopulta maitolaiturikaan ei ollut edes paha, kun sain sinne oman Chin. Lähes saatoin hymyillä sille.

Se on kyllä sääli, että talossa on kahdeksan kissaa (ja kolme koiraa), mutta yksikään niistä ei ole täysmusta. Tässä Tilli.

Paina >>

0 kommenttia:

Lähetä kommentti